Ihmisen toiminnan jälkeen eniten eroosiota aiheuttava voima on vesi. Joet saavat alkunsa sataneesta vedestä, joka virtaa rinnettä alaspäin. Joki kuljettaa maa-ainesta joka kuluttaa jokiuomaa. Mitä nopeammin vesi virtaa, sitä suurempia kappaleita se voi kuljettaa. Hieno maa-aines kulkeutuu kauemmas kuin isot kappaleet. Kun joen virtaama vähenee ja nopeus hidastuu, suuremmat kappaleet kasautuvat joen pohjalle. Kun tulvan sattuessa virtaama lisääntyy äkillisesti ja joen pohjalle kasautunutta ainesta huuhtoutuu virran kuljetettavaksi ja usein joen penkereitten ylitse kummallekin puolelle tulvatasangoksi.
Aallot syntyvät kun tuuli saa aikaan vesimolekyylien pystyliikkeen. Mitä kovempi ja pitkäkestoisempi tuuli on, sitä korkeampia aaltoja syntyy. Matalassa vedessä aallot murtuvat ja niiden energia purkautuu. Loivasti madaltuvilla rannoilla aallokon voima vähenee, kun taas syvillä rannoilla aallot iskevät koko voimalla. Aallokko kuluttaa eniten niemiä, sillä aallot murtuvat niemien kohdalla. Kun aallot hakkaavat rantaa, ne kuluttavat siihen lovea. Loven ollessa tarpeeksi syvä, yläpuolella oleva maa-aines romahtaa ja muodostaa rantatörmän.
Tuuli muovaa rannikoita yhdessä aallokon kanssa. Kun tuuli puhaltaa yli 7 m/s, se kuljettaa hiekkaa paikasta toiseen ja kasaa dyynejä rannalle. Dyynit yleensä liikkuvat tuulen mukana, mutta jos alueella on kasvillisuutta, dyyni saattaa jäädä niille sijoilleen. Tuulen vaikutus ei yllä kovin korkealle, joten tuulen vaikutukset ovat maanpinnalla tai sen lähellä. Esim. kun tuuli kovertaa vuoria niiden tyvestä, syntyy sienikallioita.
 |
| kuva sienikalliosta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti