Biomit ovat tietynlaisen ilmaston ekosysteemien muodostama kokonaisuus, suurekosysteemi. Tälläisia ovat esim. havumetsät tai trooppiset sademetsät.
Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan molemmin puolin alueilla, missä on aina yli +18 celsiusastetta lämmintä ja joissa sataa päivittäin. Lajit ovat monimuotoisia. Puusto kasvaa kerroksittain ja puut kasvavat pitkiksi. Aluskasvillisuutta on vähän tai ei ollenkaan, sillä puiden latvat peittävät lähes koko alueen, jotta ne saisivat tarpeeksi valoa.
Subtrooppisia sademetsiä muodostuu mantereiden itäosiin, joissa lämpimien merivirtojen takia sataa erityisen runsaasti kesäisin. Lajimäärä ei ole yhtä suuri kuin trooppisessa sademetsässä. Suurin osa kasveista on ainavihreitä, mutta jotkut pudottavat lehtensä talvella.
Savannit sijaitsevat trooppisilla alueilla, trooppisten sademetsien etelä- ja pohjoispuolella sekä päiväntasaajan alueen ylängöillä. Savanneilla on kasvillisuutta joka kestää kuivien ja sadekausien vaihtelun. Mitä lähemmäksi päiväntasaajaa mennään, sitä kuivemmaksi savanni muuttuu.
Monsuunimetsät sijaitsevat monsuunisateiden alueilla lähinnä Aasiassa. Lajirunsaus on kuin sademetsissä, mutta kuivien ja sadekausien vaihtelun takia puut eivät kasva yhtä tiheään tai korkeiksi.
Aavikot voivat olla joko trooppisia (aina yli +18°C), subtrooppisia aavikoita (aina yli +10°C), tai kylmyysaavikoita (kylmän ilmaston aavikoita). Sademäärä on aina pieni, mikä johtuu alueiden korkeapaineen vyöhykkeistä. Aavikoita esiintyy 15. ja 30. leveysasteen välillä, kääntöpiirien tuntumassa sekä mantereiden sisäosissa. Aavikoilla kuivat kaudet kestävät vähintään 7 kuukautta ja sateita esiintyy epäsäännöllisesti jos ollenkaan. Vuotuinen sademäärä on alle 250 mm.
Nahkealehtistä kasvillisuutta eli välimerenkasvillisuutta esiintyy talvisateiden alueella mantereiden länsireunoilla. Kuumat, kuivat kesät ja viileät, sateiset talvet johtuvat välimerenilmastosta ja Auringong zeniittiaseman siirtymisestä. Sateen ja kuivuuden vaihtelu luo kasveille karun ympäristön kasvaa. Siksi ne ovat sopeutunut välimerenilmastoon.
Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsiä kasvaa lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla. Tähän kasvillisuusalueeseen kuuluu Keski-Eurooppa, Pohjois-Amerikan itäosat, Kiinan pohjoisosat ja Japani. Eteläisellä pallon puoliskolla lehtimetsiä on vain Uudessa-Seelannissa ja Chilen eteläosissa. Sademäärä on tasainen vuoden ympäri ja selkeät vuodenajat.
Arot sijaitsevat mantereiden keskiosissa. Ne ovat lähinnä pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevia lauhkean vyöhykkeen puuttomia ruohostoalueita. Arojen maannos on mustamultaa ja on näin ollen ravinteikasta.
Havumetsävyöhyke eli taiga ulottuu Pohjois-Amerikasta Pohjois-Euroopan kautta Siperiaan. Puut ovat kylmiin talviin sopeutuneita havupuita. Neulasten vahapeite suojaa niitä talven pakkasilta. Puut ovat ikivihreitä ja luovat metsään jatkuvat varjon. Tämä vähentää aluskasvillisuuden ja pensaston määrää. Niitä kuitenkin aina on ja ne ovat sammalia, jäkäliä tai varpukasveja.
Tundra on kylmän vyöhykkeen kasvillisuutta ja sijaitsee alueella, jossa vuoden lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on aina alle +10 astetta. Maaperä on ikiroudassa, mutta pintamaa sulaa kesäisin. Se muodostaa varpukasveille, jäkälille ja sammalille otollisen kasvualustan. Tundralla ei kasva puita.
Vuoristojen kasvillisuus. Korkeammalle noustessa lämpötila laskee noin puoli astetta jokaista 100 metriä kohden. Tästä johtuu kasvillisuusvyöhykkeen nopea vaihtuminen.
Sveitsi sijaitsee kesävihannan lehtimetsän alueella. Siellä on selvät vuodenajat ja tasainen sademäärä. Sveitsin alpeilla kuitenkin vallitsee vuoristojen kasvillisuusalue. Alpeilla jäätikkö alkaa noin 3000 metrin korkeudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti