12 | Maanpinta - biosfäärin pohja

Maankuoren päälimmäinen, irtonainen maakerros on nimeltään maaperä. Siitä kasvit ottavat tarvitsemansa veden ja ravinteet. Sen alla on kova kallioperä, joka on paikoitellen hajonnut, rapautunut pieniksi paloiksi tuulen, sateen ja lämmönvaihtelun seurauksena. Maaperän aines on syntynyt kallioperästä hitaasti rapautumalla tai se on kulkeutunut ja kasaantunut tuulen, veden ja jään mukana. Maaperään on myös sekoittunut kulleiden eliöiden jäänteistä syntynyttä eloperäistä eli orgaanista ainesta.

Suomen maaperä on muodostunut suurimmaksi osaksi viimeisimmän jääkaden aikana ja sen jälkeen. Mannerjää irrotti ja murskasi kallioperää sekä muuta ainesta, kuljetti niitä ja kasasi uudelleen. Joissain paikoissa maisemessa on näkyvillä selviä eri maalajeista koostuvia muodostumia,ja paikoin kallioperää peittää vain ohut maakerros.  Keskimäärin maaperän paksuus on 8,5 metriä, mutta se vaihtelee paljon eri alueilla, muutamasta metristä jopa 100 metriin. Yhdessä maaperän kanssa, kallioperä muodostaa maankamaran.

Maaperä muodostuu maalajeista, jotka sisältävät lajitteita. Lajitteet jaotellaan rakeiden läpimitan mukaan. Lajitteita ovat mm. lohkareetm sora ja hiekka. Useimmiten maalajit koostuvat kahdesta tai useammasta lajitteesta, harvemmin vain yhdestä.

Humus tarkoittaa mustaa tai tummanruskeaa eloperäistä ainesta, jota syntyy maatuneesta kasviaineksesta. Se värjää suoveden ruskehtavaksi.

Eri maannoksien koostumuksia.